Putkia, letkuja ja paineita

Tuossa pian dynotuksen jälkeen alkoivat taas tutut alipaineongelmat. Jossain täytyi vuotoa olla vieläkin. Rupesin siinä kurkkimaan että mistä vuotaa niin siellähän oli selvästi yksi letku irti imusarjan alla. Sinnehän kättä mistään, joten piti taas irrottaa imuputkisto ja ohjaustehostimen säiliö.

Halkihan tuo on.

Sittenkään ei sinne kättä saanut sovitettua saati nähnyt mistä letku oli irronnut mutta päätin samalla tarkista IRIS-venttilin säiliön takaiskuventtiilin, jolla on tapana kovettua ja haljeta. Siihen kun pääsi nyt hyvin käsiksi kun tehostimensäiliö oli poissa. No, halkihan se oli ja letkukin katkesin irrotin venttiiliä.

Aloin sitten suunnittelmaan että tilaisin uudet letkut ja venttiilin sekä imusarjan tiivisteet. TJani kuitenkin tiesi kertoa että Leonessa on hyvin samannäköisiä ja ainakin toiminnaltaan vastaavia venttiilejä. Tilasinkin sitten eBaysta paksurunkoista silikoniletkua alipaineletkuiksi mutta toimitus viivästyi myyjän varaston tulvittua pakkasen halkaistua vesiputket. Tässä välissä auto ehtikin seistä noin kuukauden.

TJanilta löytyi kuitenkin tarkoitukseen sopivaa letkua ja virittelin Leonen venttiilin paikoilleen. Se toinen letku saa toistaiseksi jäädä irti kun jaksa ruveta irroittelemaan imusarjaa 30 asteen pakkasessa. Sitä paitsi ko. letku näyttää tulevan aktiivihiilipurnukasta joten se ei kovin merkityksellinen ole.

Muutamien testilenkkien perusteella ei alipainevuotoja enää ole. Kaasuläppäanturin säädöt on vielä pielessä kun momentinmuuntajanlukko ei kytkeydy mutta muuten kaikki pelaa hyvin. Perhanan liukasta noilla 10 vuotta vanhoilla keskieuroopan sakkokitkoilla on ajella. Uudet Nokialaiset odottaisi tallissa kun joku laittaisi alle.

ps. Ostakaa nyt joku tuo Baleno pois: http://www.nettiauto.com/suzuki/baleno/3544973

Dyno

Viime viikonloppuna vaihdoin autoon Ruotsista tilaamani käytetyn laturin. Sähköongelmista päästiin eroon lukuunottamatta laturin sulaketta, joka palaa tämän tästä, koska on liian pieni.

Viikonloppuna käytin autoa dynossa eikä tuloksissa ole paljon kehumista. Tiedä sitten onko voima muka kadonnut tyystin vai menikö mittaus käsille mutta kyllä tuossa enemmän tuntuisi olevan potkua kuin tuo 140kW. Eihän tuo määrä liikuttaisi moista tankkia minnekään.

Pian dynotuksen jälkeen palasi taas tuttu vaihteiden arpomisongelma. Vika johtuu ilmeisesti tällä kertaa jumittavasta PCV-venttiilistä, jonka jätin pihiyttäni vaihtamatta aiemmin. Nyt pitänee tilata sekin uusi. Toistaiseksi vika korjaantuu vasaralla napauttamalla.

Talvikin tekee taas tuloaan. Uudet talvirenkaat on jo tilattu. Nastalliset otin kun sattui saamaan halvalla.

Viivästys

Auton ajoon saaminen senkun viivästyy: Joskus tuossa aiemmin kesällä, kun odottelin jousia, virittelin sulakkeen laturin ja akun välille lisäämääni piuhaan. Tuossa testiajolla kävi ilmi että 80A on liian pieni sulake laturille tai sitten laturi on kilahtanut lopullisesti. Sulakkeen palamisesta aiheutuikin kaikenlaista kummaa oiretta: mm. pyyhkijät alkoivat pyyhkiä itsekseen ja lämmityslaitteen valot vilkkuivat kuin riivattuna.

Lähdin sitten selvittelemään että voisinko vetää vielä paremmat johdot tai ainakin poistaa osa alkuperäisistä johdoista jotka lähtevät laturilta, koska olen vetänyt itse järeämmän tilalle. Tämä tutkimus johti pääsulake-/relerasian purkamiseen. Toki uusi laturikin on hankittava. Subarun marmoritiskillä hinta on sopuisat 1280€ ja Jenkkilässäkin yli 200$...

Lämpimikseni kokeilin myös kääntää takajousien ylätuet mutta kylläpä ne oli menny kerrasta oikein eli käänsin ne sitten vielä takaisinkin. Tulipahan kokeiltua. Ei enää vaivaa mieltä että onkohan ne sittenkin väärinpäin.

Niin, ja lisäksi ne jarrut pitäisi tilata. Ja asentaa.

Maa lähestyy

Viime viikonloppuna sain vihdoinkin asennettua madallusjouset alle ja koneen käyntikuntoon. Kuukausien pituiseksi venynyt urakka on saatu päätökseen...ehkä. Tuli nimittäin komplikaatioita tuossa jousien kokoamisessa.

Takajousi kasassa

Tässähän on nyt kuukausi tolkulla tilailtu jousia, letkuja ja ylälautasia, lähetelty jousia takaisin, maalailtu vanhoja iskareita ja jousia, tilattu letkut uudelleen ynnä muuta näppäilty. Tuossa jousia odotellessa tutkailin uusia ylälautasiani ja totesin maalauksen olevan miltei kynnellä pois raaputettavissa ja muutenkin todella ohut. Maali itseasiassa hilseili hieman sieltä täältä, joten päätin vetää niihinkin kerroksen mattamustaa Mastonia ja vielä lautasosaan varmuudeksi kevyesti Tectylin Bodysafea.

Tuossa sitten kun kokosin takajousia nippuun, huomasin ettei Subarun väki ole katsonut tarpeelliseksi merkata ylätukiin osanumeroita tai mitään muutakaan informaatiota siitä kummalle puolelle autoa osa kuuluu. Ulkoreuna on kuitenkin merkitty selvästi mutta tuet ovat muuten peilikuvia toisistaan.

Pitkällisen sovittelun (arvonnan) jälkeen heitin takajouset nippuun ja paikoilleen. Ainakin ne sinne sopivat. Etupäähän ei sitten liittynytkään minkäänlaista dramatiikkaa. Ajan puutteen vuoksi en ehtinyt massailemaan tahi maalailemaan mitään etupäästä mutta ainakin ylälautaset olivat vielä hyvässä kunnossa. Olivat tyystin erinäköiset kuin takana ja ilmeisesti jopa sinkityt (vrt. takalautasiin jotka oli maalattu vesiväreillä). 

Yhteensopivuusongelmat  jatkuivat konehuoneen puolella kun Englannista tilatut silikoniletkut olivatkin rakenteeltaan hieman löysempiä kuin olin ajatellut. Letkuihin ei voinutkaan tehdä kovin jyrkkiä taitoksia ja alipaineen sietokykykin epäilyttää. Päädyin kokoamaan koneen vanhoilla, kovettuneilla mutta ehjillä, letkuilla ja korvasin vain yhden pätkän kokeeksi silikonilla.

Meinasinpa siinä heittää samalla alle oikein uudenkarheat kesäkummit orkkisvanteilla alle mutta eipä onnistunut tuokaan. Alkuperäiset vanteet kun keskittävät itsensä keskireiällä ja meiltä löytyy vain kartiomallin muttereita. Joten täristävät, jollottavat, kitkattomat kitkat säilyvät toistaiseksi käytössä.

Kiire pukkasi päälle ja auto on nyt viikkoa myöhemmin yhä koeajamatta. TJani on saanut sitä tuossa pihassa siirrettyä pois pukin edestä elikkä ilmeisesti se käyntikuntoinen on. Nyt pitäisi tänä viikonloppuna keritä pujottamaan lohkolämmittimen sisähaara paikoilleen ja koeajaa alusta. Perhanan opiskelu vaan vie aikaa (ja rahaa) tärkeämmiltä harrastuksilta.

Niin, meinasin ihan unohtua. Jarruremontti tuli ajankohtaiseksi puoli vuotta etuajassa.

Massaa ja maalia

Oikeaa jousta odotellessa on ollut hyvää aikaa massata lokasuojia. Suurin osa massatusta pinnasta jää tosin sisäkaarien taakse mutta toimiipahan äänieristeenä. Lokasuojat olivat onneksi paremmassa kunnossa kuin osasin odottaa. Kerros Tectylin ML:ää pohjalle ja pari kierrosta Tectylin Bodysafe massaa päälle. Melko sotkuista puuhaa heilua massaruiskun kanssa mutta tulipahan tehtyä kun kelit vielä sallivat.

Iskareita ei olla vaihtamassa tässä vaiheessa joten niillekin annettiin kevyt hionta ja pari kerrosta uutta maalia. Pikaisesti testattuna iskareissa oli yllättävänkin paljon potkua jäljellä joten kyllä noilla vielä pärjää.

Hieman on korkeuseroa

Sen sijaan jousi lautasilla oli tosiaan tullut vaihtokilometrit täyteen. Toki tiesin jo että lautasosa oli täysin vanhoista karissut mutta nyt kun sain uudet haettua tullista, tajusin vasta kuinka paljon materiaalia oli kadonnut. Ihmekään jos perä oli hieman matalalla.

Puuttunut jousikin tuli suoraan postiin eikä jäänyt tullin haaviin joten pääsin maalaushommiin odotettua aikaisemmin. Olisin halunnut pulverimaalauttaa jouset mutta valitettavasti budjetti ei anna tässä vaiheessa periksi. Monta kerrosta eri Mastonia niin eikö siitä jonkinlaista suojaa saa. Hieman on lyhyemmät nuo uudet jouset mutta vastaavasti sitten paksumpaa lankaa.

Uusi ja vanha

Nyt kun vielä tulisi tilaamani silikoniletkut konehuoneeseen niin saisi alkaa laittamaan autoa nippuun. Myyjä kehui laittaneensa jo toisen satsin letkuja tulemaan kun ensimmäinen hukkui matkalle. Saas nähdä.

Takaisku

Sain vihdoinkin uudet jouset Tampereen tullista. Mukavat 113€ lyötiin vielä veroja päälle muutenkin suolaiseen hintaan mutta varsinainen takaisku tuli kun nykäisit jouset kotona laatikosta. Jousista kolmessa on tasoitettu toinen pää kun taas yhdessä on tasoitus unohtunut.

Joko Tucsonin pojat lähettivät minulle kolme jousta toiseen ja yhden toiseen päähän autoa tai yksi jousista on viallinen. Jouset ovat äkkiseltään niin saman näköisiä etten vielä tiedä kummat menevät eteen ja kummat taakse.

Toinen takaisku tuli kun irrotin vanhat jouset autosta. Ylälautaset ovat karisseet matkan varrelle. Tiesin kyllä lautasten olevan aika rapsakassa kunnossa mutta että puuttuvat kokonaan. No, nyt odotellaan taas kuukausi uusia lautasia Jenkkilästä.

On se välillä prkl vaikeaa.

Tiivistystä

Uusi o-rengas paikoillaan

Netin vihjeiden perusteella kokeilen korjata suhisevaa ohjaustehostinta vaihtamalla säiliön ja pumpun välisen o-renkaan. Simppeli homma. Pari pulttia pois ja säiliö lähti irti. Vanha o-rengas oli ehjä mutta aika lättänä. Saa nähdä miten laittaa kun auto on taas kasassa.

Tapahtui viimekuussa

Hillitön helle vei suurimman halun istuskella koneen äärellä kirjoittelmassa eikä päivityksiä blogiin tullut vaikka auton kanssa puuhasteltiinkin.

Toinen kerros

Maalasin kokeeksi vaihdekepin ympäristön "jalopuut" Mastonin satiinimustalla. Pinnasta tuli todella karkea enkä oikein ole siihen tyytyväinen. Testaan parhaillaan kuinka se kestää kulutusta. Tarkoituksena olisi maalata jossain vaiheessa piiloon kaikki puujäljitelmäpinnat.

Eräällä Tampereen reissulla lakkasi penkin reisituen korkeudensäätö pelittämässä kuskinvaihdon yhteydessä. Syyksi paljastui pikkuinen kuula joiden avulla kytkimen napakka napsahtelu on toteutettu. Kuula oli kuluttanut muovista uraansa ajanmittaan ja jumittanut estäen kytkimen toiminnan.

Uusi napa

Akun miinusnavasta oli tullut maadoitusjohtojen lisäilystä johtuen melkoinen hässäkkä jota siistin vaihtamalla navan malliin, jossa on nätit paikat ylimääräisille johdoille.


Lähetin TJanin hakemaan Seinäjoelta kylmäaineita ilmastointiin kun en itse töiltäni kerinnyt ja pakko se oli saada toimimaan näillä helteillä. Akku vain olisi pitänyt ladata sillä TJanin innokas sähkölaitteiden käyttö ja kaupunkiliikenteen hidas tahti tyhjensivät akun ja virta loppui. No saatiin sentään ilmastointi pelaamaan. 

Tästä suivaantuneena TJani otti ja purki laturin, jonka edellinen omistaja oli puheidensa mukaan huollattanut. Vinkkeliin asennetut komponentit, likakerrostumat ja vähintäänkin arveluttavilta näyttävät tinaukset kertoivat karua kieltään huollon laadusta. Laturihan on lähinnä hidastanut akun tyhjentymistä ja olen ladannut akkua miltei kerran viikossa.

Ennen huoltoa

Puhdistuksen ja tinailun jälkeen laturin latasikin oikein nätisti mutta jo muutaman testikilometrin jälkeen alkoi temppuilla. Ajovalojen kirkkaus vaihtelee ja toisinaan kaikki varoitusvalot välähtelevät kojetaulussa. Varoitusvalot myös palavat himmeästi tyhjäkäynnillä mikä kielisi liian alhaisesta latausvirrasta mutta yleismittarin mukaan laturi puskee akulle tasaisesti virtaa oikeilla volteilla. Laturiin pitäisi vaihtaa sisuskalut mutta osille kertyi hintaa paikallisessa varaosaliikkeessa 140€. Halvempia vaihtoehtoja kartoitetaan.

Laturin testauksen yhteydessä auto alkoi yllättäen oireilla samalla tavoin kuin aiemmin alipainevuodon johdosta. Sinnikäs etsintä paikallisti vuodon taas jonnekin PCV-venttiilin letkustoon. Kääntelyllä ja säätelyllä saatiin  vuoto lakkaamaan ja kaasuläppäanturin arvot kohdalleen.

Saalista

Näistä vioista huolimatta käytin SVX:ää erään toisen auton ostoreissulla. Kilometrejä karttui ajettaessa Töysä-Tampere-Raisio-Turku-Kankaanpää-Tampere-Töysä - lenkki. Koko reissun ajan kojetaulu vilkahteli kuin joulukuusi mutta volttimittarilla tarkastettuna laturi kuitenkin hoiti hommaansa.
 

Palatessani Tampereelta alipainevuoto teki paluun entistä pahempana. Jatkuva vaihteiden arpominen ja moottorin voimattomuus teki matkasta vaikean. Purin imuputkiston, PCV-venttiilin ja siihen kuuluvan alipaineletkuston irti. PCV-venttiili puhdistettiin ja todettiin toimivaksi. Uutta silikoniletkua vanhojen koppuroiden tilalle tilattiin Ebaysta.

Umpioiden omituinen valokuvio alkoi hämärällä häiritsemään ja kokeilin johtuisiko tämä siitä että musta maali umpioiden alapinnalta on lohkeillut pois ja valo heijastuu puskurista minne sattuu. Otin toisen umpion irti (toinen ei suostunut irtoamaan) ja maalailin siihen uudet maalit. En tiedä oikein oliko tuosta sitten apua...

Reilu kuukausi sitten tilatut madallusjousetkin ovat vihdoin Tullissa. Haetaan kun keritään ja kelien salliessa laitetaan alle.

Tässä tilanteessa ollaan siis menossa. Auto makaa nyt pihassa odottamassa osia.

Merkki

Koska auton alkuperäinen merkki on heikossa hapessa, hankin jokin aika sitten tilalle uuden. Ongelma on että alkuperäinen merkki on sangen pieni. Pienempi kuin saman ikäisissä Legacyissa jopa. Lähes kaikki uutena saatavat merkit ovat nykyistä kokoluokkaa, joka on lähes tuplaten 90-luvun merkkien kokoinen. Tämän vuoksi hankin halvimman merkin Ebaysta mitä löysin että voin kokeilla miten suurempi merkki keulalle sopii.

Ja ihan hyvinhän se sopii. Merkki on kiinni parilla magneetilla ja pysyi hyvin paikoillaan noin 600 km reissun ajan vaikka otti osumaa itikoista ja välillä tuli vettäkin. Nyt vaan täytyisi löytää paremman näköinen merkki. Mieluiten ihan Subarun omalla logolla ja ehkä sinipohjaisena.

Tuolla samaisella reissulla tuli uusi pohjakulutus: 8.6 l/100km! Suunta on ollut kokoajan tasaisesti alaspäin. Tapauksen kunniaksi otin Hakakalliosta tankillisen halpaa 98E:tä.

Murskaus modi

Vähän aikaa foorumeita tutkittuani päätin tehdä autolleni murskaus modin (crush mod). Eli ECU irti ratin alta, auki, ferriittimokkula pihtien väliin ja krunts! Hiemanhan tuommoinen menettely hirvittää mutta kyseessä on Subarun virallinen korjaus jota merkkikorjaamot ovat suorittaneet.

Käsittely pätee lähinnä vuoden 92 autoihin. Mokkulan murskaaminen poistaa elektronisen kaasuhidastimen käytöstä ja parantaa täten kaasuun reagointia. Oma autoni oli jo valmiiksi mielestäni ripeä lähtemään liikkeelle automaatiksi mutta ero oli kuitenkin huomattavan. Kaasun käyttö on nyt paljon tarkempaa ja auton liikkuminen kevyemmän tuntuista.

Juhannusta

Juhannuksen alla vaihtui öljyt laatikkoon. Samalla huuhtelin myös laatikon suodattimen. Melkoinen määrä metallia oli magneettiin kertynyt. Milloin lie viimeksi putsattu. Uudet öljyt ja RVS-käsittelyn toinen kierros sujahtivat nopeasti laatikkoon. Kattokin tuli myllyytettyä pikaisesti.

Yritin myös selvittää miksei keskuslukko toimi. Boksissa ei näyttänyt mitään vikaa olevan mutta vänkärin ovesta puuttui moottori ja kuskin ovesta se oli mykkänä. Leonen lukkomoottori kävi kyllä liittimiin muttei tuntunut kuitenkaan toimivan oikein.

Puhtaat paperit

Katsastuksen toisella kierroksella tuli puhtaat paperit. Alipaineletkun kiinnittäminen ja muutama strategisesti sijoitettu pakoputkenasennustahnamälli sai päästöt taas kuuntoon. Tästä innostuneena päästelinkin suoraan Seinäjoelta Tampereelle palauttaan Bilteman lasinraaputtimet. Matkalla ostin Boschin AeroTwin pyyhkijät tilalle. Eivät edes olleet merkittävästi kalliimmat mitä Biltemat.

Tampereen reissun jälkeen olikin aika vaihtaa periin tuoreet öljyt ja RVS-käsittelyn toinen vaihe. Perä ei ole edelleenkään oireillut sitten ensimmäisen käsittelyn. Vaihdelaatikon ensimmäisen käsittelyn ehdin suorittaa ennen katsastusta. Nyt odottelen sopivia kelejä öljynvaihdolle.

Niin, 5.6 poikkesin pikaisesti Tuurin Miljoonan Tuning -tapahtumassa. Kuvareportaasi täällä. Keli oli pilvinen ja jäätävä tuuli puhalsi.

Hyviä uutisia

Katsastuksesta asti olen epäillyt että takkuaminen täyskaasulla ja laatikon arpominen ei välttämättä johdukaan kaasuläppäanturista vaan koneessa saattaisi olla alipainevuoto. Päästömittauksen tulos oli vahvasti tähän viittaava.

Asiaan saatiin vahvistus kun uusi kaasuläppäanturi saapui Jenkkilästä. Anturi on tarkalleen samanlainen kuin vanhakin ja antaa mittauksessa samat arvot. Eli vika ei ollutkaan anturissa. Sinne meni reilut parisataa euroa että heilahti.

Alettiin sitten etsimään alipainevuotoa starttisprayn avulla ja kone ottikin kierroksia imusarjan alle suihkittaessa. Iris-venttiilin koristekansi pois ja kas, täällähän on yksi sormen mentävä letku tyystin irrallaan. Letku kiinni ja anturikin alkoi näyttämään oikeita lukemia. Pelti kiinni ja tien päälle. Ensimmäistä kertaa sitten auton hankkimisen saattoi kaasun painaa yli puolenvälin ilman että auto alkaa kakomaan. On kuin ajaisi eri autoa.

Yhteenvetona voidaan todeta että kaksi auton pahinta ongelmaa on korjattu sangen yksinkertaisesti: Arpova laatikko korjaantui laskemalla laatikosta pari litraa öljyä ja arpova moottori ja hengetön kulku kiinnittämällä yksi letku. Tuon letkun vaan kun olisi älynnyt ennen kuin tilasi tuota osaa. On nekin rahat pois alustasarjasta.

Perien RVS-käsittelyllä oli odottamaton vaikutus kun jumittanut nelivetokin alkoi antamaan myöten. Ei enää pompottavaa sisäkaarteen pyörää. Vika saattoi siis olla takatasauspyörästössä. Tästä innostuneena heitin RVS:sät myös vaihdelaatikkoon.

RVS-käsittelyn sisäänajolenkillä huomasin että momentinmuuntimen lukkokin on alannut toimimaan. Vielä kun RVS:llä voisi korjata väsähtäneen takajousituksenkin =)

Luvatut paremmat autonhoitotuotteetkin tulivat. Tosin paketista jäi uupumaan savi ja liukaste. Pitänee hankkia muuta kutta. Penkit sentään saivat pintaansa kunnon Meguiars hoitoaineen. Vahaa päässen testaamaan vasta saven saatuani.

Pientä pintaremonttia

Tässä yhä osaa Jenkkilästä odotellessa päätin korjata häjyyn kuntoon päässeet pyyhkijänvarret. Molemmat tuulilasinpyyhkijänvarret olivat pahasti haalistuneet ja päästään ruostuneet. Takalasin varresta oli vain maalit kadonneet mutta pintakäsittelyt oli vielä tallella.

Hionta, puhdistus ja vahvasti mattamustaa  Mastonia pintaan ja varsista tuli uuden veroiset. Jälleen jäämme jännityksellä seuraamaan miten työnjälki kestää aikaa ja olosuhteita.

Katsastuksesta tuli odotetusti hylky. Autosta oltiin kyllä kovasti kiinnostuneita. Ei ole aiemmin ollutkaan neljää inssiä yhtä aikaa tutkimassa autoa. Pakoputki falskaa pahasti jostain eikä päästömittauksista tullut mitään. Kumma kyllä putki on huokauksen hiljainen. Vuotoa ei toistaiseksi ehditty paikantamaan, koska pukille on jonoa eikä ole pahemmin aikaa pakoputkea ihmetellä. Pitää perehtyä myöhemmin kun on kakkosauto hankittuna.

Seinäjoella poiketessa hain hieman öljyjä. Pienen pähkäilyn jälkeen päätin ostaa kokeeksi Gulfin tuotteita. Aiempaa henkilökohtaista kokemusta ei ole mutta tuotteet ovat hyvässä maineessa. Hinnakkaita ainakin olivat. Enkä saanut edes Gulf-paitaa kaupan päälle vaikka ostin 150 eurolla öljyjä.

Öljyistä moottoriöljyt on jo vaihdettu. Muut öljyt vaihdetaan vasta RVS-käsittelyjen kakkosvaiheessa. Molemmissa perissä on nyt ykkös-käsittely menossa. Ostin poikkeuksellisesti Mahle-merkkisen öljynsuodattimen tavallisen M-Filterin sijaan. Oli sen verta pieni purkki verrattuna M-Filteriin että jatkossa taidan pitäytyä näissä kotimaisissa. Samalla hankin ja vaihdoin myös polttoaineensuodattimen, koska autossa oli luultavasti yhä paikoillaan alkuperäinen vuodelta -92.

Biltemat perkeleet

Otti sitten noissa Bilteman pyyhkimissä runko lasiin kun alkoi kunnolla satamaan. Siinä meni tuulilasi. Ei pitäisi ostaa halpaa paskaa.

Lisää ledejä

Kiina-ledini saapuivat ja vaihtelinkin ne heti vanhojen, tuhnuisten Toshiba lamppujen tilalle. Ovat vähän toisen näköisiä. Saa nähdä miten kauan kestävät. Parkeiksi asennetut testikappaleet palavat vielä kirkkaasti.

Jarruja ja jousia

Kelit kurkjistuivat hetkeksi ja tyydyin vain hieman parantelemaan alkuperäisiä johdotuksia liisämällä hieman vahvemman piuhan laturilta akkuun. Eipä juuri latausjännitteeseen vaikuttanut mutta onpahan tehty.

Säät alkoivat suosia uudelleen siivoilua ja pikku näpertelyä. Kattoluukun tiiviste liimattiin takaisin kiinni ja luukku heitettiin paikalleen. Ilmastointiteippi oli ihanasti sulanut kiinni mustaan kattoon auringon paahteessa ja irroitukseen tarvittiin melko järeitä keinoja. Sanottakoon että nyt katto täytyy myllyyttää myöhemmin kesällä.

Penkeille tein pikaisen käsittelyn Armor Allin liinoilla ja penkeistä tulikin hienon kiiltävät ja liukkaat. Likaakin lähti jonkin verran. Seuraavana aamuna penkit tosin olivat jo harmaan laikukkaat. Armor All petti jälleen.Oikeat hoitoaineet on jo hankinnan alla.

Tampereella poikkesin Biltemassa josta tarttui mukaan uudet pyyhkijät. Alunperin olin ajatellut hankkia Acdelcot mutta nämä Bilteman halpikset ovat itseasiassa paremman näköiset. Saa nähdä miten kestävät. Lisäksi ostin korotuspalat takajousiin kun uusia joutuu odottelemaan vielä pitkään.

Korotuspalojen asennuksen yhteydessä pureuduinkin sitten huonosti pureutuvaan kuskinpuoleiseen takajarruun. Enpä ole ennen yhtä onnetonta esitystä nähnyt. Sylinteri ja liukutapit tuntuivat kuitenkin liikkuvan liukkaasti joten annoin vähän viilaa ja kuparirasvaa jarrupaloille ja johan alkoi ottamaan. Kestää kyllä hyvän aikaa ennen kuin levy alkaa kiiltelemään jos enää alkaa.

Korotuspalojen avulla perän sais jo hieman luonnollisempaan asentoon eikä autoa tarvitse enää ajaa kaula pitkällä. Penkinkin asentoa ja peilejä täytyi säätä. Sen verran paljon perä nousi.

Näpertelyä

Kortti ongelmien ja osittain euron kurssin sukeltamisen vuoksi olen keskittynyt enemmän pikku näpertelyyn. Auringonpaistaessa annoin kärrylle ensimmäisen kunnon pesun. Pesin kaikki luukkujen pielet ja ovien alareunat tarkasti. Vahaa ei voinut pintaan laittaa siitepölyn vuoksi.

Poikkesimmen TJanin kanssa Nokialla (autokaupoilla tietenkin) ja totesimme samalla ettei ilmastointi toimi onneksi on kattoluukku, jonka avata. Ja pysähtyä laittamaan kiinni. Noh, ilmastoinnissa näytti sentään olevan uudemman tyypin liittimet että ehkäpä sinne saa kaasua.

Kattoluukun takkuamista yritettiin korjata usealla netissä suositellulla eri tavalla. Ensin tuli puhdistettua ja voideltua kiskot. Ei auttanut. Kiristettiin moottorin kytkintä. Ei auttanut. Vuoltiin ohjureita puukolla. Ei auttanut. Tämä johti lopulta koko räppänän irroittamiseen.

Nyt kun luukku tuli irroitettua, teen sille samalla pikaisen huollon irroittamalla tiivisteen. Näin tulee samalla puhdistettua tiivisteen väliin vuosien mittaan tunkeutunut möhnä ja poistettua alkava ruoste. Puhdistin tottakai myös kattoluukun aukon tiivisteet. Ero on melkoinen (ennen/jälkeen). Ilmastointiteipillä kiinnitetty muovilevy toimittaa kattoluukun virkaa sillä välin.

Siivousta ja osattomuutta

Olemme nyt pariin otteeseen yrittäneet tilata osia autoon Amerikasta mutta kauppa kaatuu aina luottokortti ongelmiin. Ilmeisesti täkäläiset Visa-kortit eivät Jenkkilässä kelpaa ja Paypalkaan ei kyseissä paikassa käy. TJani kävi tiedustelemassa osien hintoja paikallisesta Subaru-korjaamosta ja tottakai ne maksavat hunajaa, mansikoita ja helikoptereita. Esim. kaasuläppäanturi (joka olisi tässä vaiheessa se halutuin osa) maksaa 767€ kun sen Jenkkilästä saisi hintaan 217$ + rahti ja tulli (arvio n. 230€ kaikkinensa nykykurssilla).


Osien puutteessa tein pientä kevätsiivousta kun ei ole aiemmin pahemmin kelin puolesta huvittanut. Autossa olikin melkoinen määrä soraa entisen omistajan jäljiltä. Hukkunut peräkontinavauskahvakin löytyi kuskinpenkin alta. Pitää yrittää siihen jonkinlainen viritys räveltää että saisi sen pysymään paikallaan. Rahaakin löytyi erinäisistä raoista sen verta että kohta alkaa olla jo auton hinta kuoletettu $-)

Siivouksen yhteydessä pidin ovia auki ja yritin kuunnella radiota mutta ovisummerin helvetillinen piipitys häiritsi. Tämä johtikin sitten ensimmäiseen "modiin" eli piuha poikki virtalukolta ja ihana rauha laskeutui. Piipitys vaikeni iäksi.

Loppuun vielä kuva kahdesta Subarun muotoiluhelmestä:

Kruisailua

Kävin pääsiäisen kunniaksi hieman kruisailemassa ja poikkesin samalla autopesuun. Tämä olikin auton ensimmäinen pesu ja hieman yllättäen vesi ei juossutkaan sisään mistään. Aiemmin kattoluukkua aukoessani olin nimittäin huomannut tiivisteen olevan etureunasta irti ja liimannut sen pikaisesti enkä uskonut liimaukseni pitävän. Luukku ei tosin ole vuotanut koko talvena mutta näyttääpähän vähän siistimmältä kun tiiviste on paikoillaan.

Tankilliselle tuli kulutukseksi 9,89 l/100 km mikä ei enää ole lainkaan kohtuuton lukema. Tämä on itseasiassa jo hyvin lähellä Legacyni keskikulutusta.

Vaihdoin myös kokeeksi vänkärin puolen renkaiden paikkaa, josko tämä auttaisi täristykseen. Hieman vähemmän tuo ravisti mutta nämä vanteet eivät enää alle pääse tämän talven jälkeen.

Yllättäviä parannuksia

Heitin tuossa hieman kylän lenkkiä perjantaina kun auto nyt vihdoinkin on taas ajokunnossa ja oli tarkoitus lähteä lauantaina Tampereelle. Ilokseni huomasin siinä ajellessa että vaihdejarrutus pakkokolmosella on alkanut toimia. Vikakoodien lukukin onnistui: ei koodia. Ilokseni myös vakkari toimi nyt oikein. Aiemmin vakkarilla on ollut tapana pumpata kaasua ja arpoa vaihteita.

Lasinpesuri tosin lakkasi toimimasta mutta tähän auttoi pumpun liittimen heiluttelu. Pikku investointina vaihdoin takalasinpyyhkijänsulan kun vanhassa ei enää kumia pahemmin ollut. Ostin sitten kalliimman puoleisen Champion Contact -pyyhkijän. Ajattelin että tuollainen täyskuminen olisi parempi kun lasi on vähän häjyn mallinen ja sulkakin on vähän sirompi. Eikä mitä! Pyyhkijä jättää keskelle lasia pyyhkimättömän laikun. Juuri parahiksi näkökenttään. Että se siitä huippumallista.

Siinä sitten kaverille selittäessä että mitä on vielä laittamatta meinasin demota kuinka kuskinpuolen takalasi ei liiku mistään nappulasta niin sepä liikkui molemmista ja vieläpä molempiin suuntiin. Vaikuttaisi siltä että seisonnasta aiheutuneet lastentaudit ovat alanneet itsestään korjaantua käytön myötä.

Tampereen reissukin meni ongelmitta lukuunottamatta lasinpesurin yhdistysvaikeuksia. Trippiin ruuvautui 308 kilometriä eikä bensaa palanut puolta tankkia mikä on merkittävää, koska en edellisellä tankillisella päässyt kuin 350 kilometriä =)

Ohjaustehostin

182500 kilometriä tuli täyteen ja tehostin sai uudet öljyt ja toisen RVS-käsittelyn. Ruiskulla imemällä sain säiliön tyhjäksi ja rattia pyörittelemällä aika paljon vielä öljyä pois muualtakin koneistosta. Tehostimen öljyiksi valkkasin Valvolinen MaxLife ATF:ää. Litran purkki riitti hyvin.

Pikaisella koeajolla ohjaus tuntui selvästi aiempaa kevyemmältä. Valitettavasti vonkuna ei ole vielä vaiennut. Odotellaan josko RVS saisi jotain aikaan kilometrien myötä. Toki pumppu voi olla jo toivoton tapaus. Sen verta pahan näköistä litkua vanha öljy oli.

Huomasin myös lampunpesurien vesi ei enää kulkeudu lampuille asti vaan valuu jostain puskurin alta...

Takaisin liikenteeseen

Hieman kauemminhan siinä meni (yli kuukausi) mutta vihdoin saapui uusi puola Japanista Ruotsin kautta kiertäen. Tällä kertaa osa kävi paikalleen heittämällä ja hetkessä oltiin takaisin tien päällä. Nyt vain tilailemaan lisää osasia mutta tällä kertaa Jenkkilästä jos vaikka tulisi hieman nopsempaan. Lähinnä mielessä olisi alustan korjaus ja kaasuläppäanturi.

Ohjaustehostimen nesteen vaihto lähenee vaudilla. Vielä sata kilometriä ja sitten uudet öljyt RVSineen sisään. Vanha neste näyttää enemmän jo vaseliinilta kuin hydrauliikkaöljyltä. Pakkasella öljyyn sekaan muodostui jäätä oikein kunnolla.

Samalla kertaa pellin alla ollessa vaihdoin parkeiksi tilaamani laadukkaat kiinaledit. Ero vanhoihin tuikkuihin (joista toinen oli 24V) on selvä. Valitettavasti ajovalot näyttävät nyt parkkien rinnalla entistäkin keltaisemmilta eli päivitystä näihinkin on tulossa kunhan saan muun tekniikan pelaamaan.

Puolista

Luulin jo vihdoinkin pääseväni taas liikenteeseen kun sain uuden puolan Ruotsista mutta eivätköhän ne lähettäneet väärän osan. Sain takimmaisen puolan tilaamani keskimmäisen sijaan. Tässä puolassa lähtevät johdot väärään suuntaan ja ovat lisäksi liian lyhyet. Vanhaa puolaa irrottaessa murtui vielä yksi alipaineletkukin. Nyt odotellaan taas viikko oikeaa osaa.

Käyntihäiriöistä

Nyt kun taas hieman kelit lämpenivät niin perehdyin paremmin aiemmin mainittuun käyntihäiriöön. Kone hytkyi eikä voimaa tuntunut löytyvän, joten ajattelin sen käyvän viidellä. Suuttimien johtoja irroittelemalla paljastui sylinteri, jonka johdon irroittaminen ei vaikuttanut käyntiin.

Akku irti ja tulppaa tarkistamaan. Tulppa näyttikin olevan kunnossa, ehkä jopa uuden karhea eli vika taitaa olla puolassa. Tätä yritettiin selvittää katsomalla kipinöikö tulppa mutta varmuutta tästä ei hätäisessä testissä saatu.

Huoltoa ja ongelmia

Sain vihdoin suoritettua pari toimenpidettä, jotka olin laiminlyönyt tähän asti. Tarkistin kunnolla vaihteistoöljyn määrän ja ilmanputsarin kunnon. Vaihteistoöljyistä olin aiemmin vain katsonut että sitä on riittävästi. Tarkemmin mitattuna laatikossa näytti olevan noin 1,5 litraa liikaa öljyä. Tämä selittääkin monet laatikon oikuttelut. Kuten tiedetään, ylitäytetty EAT keittää sisuskalunsa hyvin äkkiä. Lorautin summissa hieman öljyä ulos ja tarkastelin huolestuneena siinä lilluvaa metallisilppua mutta ainakin määrä on nyt suurinpiirtein kohdillaan.

Ilmanputsari oli onneksi helppo vaihtaa eikä operaatiosta aiheutunut sen kummempaa draamaa. Paitsi että kone alkoi käymään epätasaisesti ja kärsimään voiman puutteesta heti seuraavana päivänä. Täytynee tarkistaa ilmamääräanturi (MAF).

Tämän lisäksi tutkin hieman valoja ja mahdollista syytä miksi ne palavat kuin kynttilät. Toisen parkin himmeys selittyi kun totesin sen olevan 24 voltin malli. Muutoin valot eivät vain tunnu saavan tarpeeksi virtaa. Edessä on luultavasti releistys tai mahdollisesti HID-sarja.

Check Engine valo vilkuttelee yhä Lambda antureiden koodia ja kaasuläppäanturi (throttle position sensor, TPS) antaa villejä lukemia. TPS pitäisi tietojeni mukaan säätä siten että se antaa keskijohdosta mitattuna 0,48V kaasuläpän ollessa kiinni mutta en ole saanut omaani näyttämään 1,10V vähempää edes irroittamalla sitä.

Sääennuste näyttää että säätökelit loppuvat toistaiseksi. En ala yli kymmenen asteen pakkasessa räppäämään. Tällä välin täytyy kai vain kysellä osia ympäriinsä.

Ohjaustehostimen RVS-käsittely

Kelit hieman lämpenivät ja lämpötila pyörii kymmenen pakkasasteen molemmin puolin, joten saatoin aloittaa RVS-käsittelyt. Päätin aloittaa helpoimmasta ja samalla ehkä pahimmasta tapauksesta eli ohjaustehostimesta.

Tehostin on pitänyt melkoista ininää eikä ääni ole ainakaan vähentynyt lämpiämisen saati ajamisen myötä. Koska minulla on aiempia hyviä kokemuksia RVS-käsittelyistä, päätin kokeilla sitä myös tähän. Aiemmin olen käsitellyt aineella mm. '90 Legacyn vaihdelaatikon, josta rutinat katosivat jo parin kilometrin ajon jälkeen eivätkä ole palanneet vaikka käsittelystä on jo aikaa 3,5 vuotta ja 48000 kilometriä.

Ohjaustehostimen käsittely on tarkoitus toteuttaa kahdessa vaiheessa, jossa ensimmäisessä RVS-geeli lisätään vanhoihin öljyihin ja ajetaan 400 km, jonka jälkeen vaihdetaan tilalle uudet, RVS:llä terästetyt öljyt.

Tässä video ensimmäisen käsittelyn kulusta:
(jos YouTube räkkyää niin video löytyy myös blip.tv:stä:http://blip.tv/file/3169994)

Tämän lisäksi kippasin ohimennen purkillisen Valvolinen polttoainejärjestelmän puhdistusainetta tankkiin.

Uusi akku ja RVS

Hain uuden akun autoon vanhan pikkuruisen rellun pariston tilalle (45Ah). Vanha akku ei antanut jännitettä kuin 9,8V joten se päätyy kierrätykseen. Päädyin ostamaan läheiseltä liikenne asemalta Bannerin 74Ah:n käynnistysakun, joka pärjäsi hyvin tuoreessa TM:n vertailussa. Pienen lumipyryssä sovittelun jälkeen akku istuikin tiukasti paikalleen. Valitettavasti akun vaihto ei auttanut auton muihin ongelmiin kuten oli toivottu.


Tilaamani RVS:t tulivatkin todella vikkelään. Siinä on reilun kolmensadan euron edestä suomalaista teknologiaa joilla on tarkoitus saada ohjaustehostin ja laatikko kuntoon. Käsittelyt aloitetaan kun kelit sallivat. Tutustu RVS-tuotteisiin täällä: http://www.rvs.fi

Ongelmia

Autosta on koekäytössä ilmennyt joitakin vikoja:

1. Check Engine -valo syttyy yli 60 km/h vauhdissa ja antaa molempien lambda-anturien koodit. Asiaa selvitellään kun auto saadaan pukille. Molempien lambdojen pitäisi olla kohtuu tuoreita.
2. Valot palavat tyhjäkäynnillä kuin kynttilät ja suuntaus on päin p*rsettä.
3. Oikeanpuoleinen etuvetari rakuttaa.
4. Vaihdelaatikko arpoo vaihteita minkä kerkiää.
5. Ohjaustehostin kuuloostaa siltä kuin jauhaisi hiekkaa myllyssä.
6. Lämmityslaite haisee uitetulle kissalle.
7. Takajouset ja iskarit ovat loppu.

Mutta hei, projektiksihan tämä ostettiin ;-)