Hae tästä blogista

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Jo pysähtyy


Juhannuksena aloitettu jarruremontti alkaa olla ohitse. Eritoten samalla suoritettu kuskin puoleisen etupyörän laakerin vaihto osoittautui haastavaksi mutta lähinnä työkalujen puutteen takia. Ulkokooleja lukuunottamatta saimme laakerin pihalle lekalla. Prässiä jouduttiin etsimään pitkin kyliä ja lopulta suoritin prässäämisen itse eräällä raskaan kaluston pajalla. 20 tonnia voimaa tarvittiin laakerin ulkokoolien irroittamiseen. Tappioihin täyty kirjata ABS-anturi joka hajosi totaalisesti kun yritin irroittaa sitä hienovaraisesti vasaralla ja ruuvimeisselillä. Lopulliseen irrottamiseen tarvittiinkin sitten pajavasaraa.

Laakerin ääntämisen syystäkään ei ollut enää mitään epäselvyyttä sisäkoolin tarkastelun jälkeen. Seisottaminen tekee hallaa. Auto tykkää kun sillä ajetaan.

Ja taas sataa
Sää oli operaation ajan hyvin vaihteleva. Joko liian kuuma tai sitten satoi vettä. Eli keskimäärin ihan mukavat oltavat. Mitä nyt joutui jatkuvasti raijaamaan työkaluja ja osia suojaan sateelta ja taas takaisin esille. Muutama mutterikin siinä hukkui.

Laakerin asennuksessakin sattui kömmähdys kun ensimmäisellä kerralla unohtui laittaa ABS-kehä paikoilleen kiinni napaan. Ja eikun napa irti ja auki...

Toinen paha takaisku tuli vastaan takajarruissa. Uudet takalevyt eivät olleetkaan aivan bolt-on. Vanhat levyt kun olivat jäähdytetyt ja siten lähes tuplasti paksummat. Lisäksi uusien levyjen takana oleva pölykupin ura on aivan liian matala. Tämän vuoksi jouduin modifoimaan pölykuppia pajavasaralla. Valitettavasti jarrut on irroitettava vielä kerran koska takaa kuluu välillä kitinää.

Siinä kiikkuvat
Sillä välin kun näppäilin laakerin kimpussa, muut jarrun osat lilluivat happokylvyssä (Bilt-Hamberin Deox-C). Loistoainetta jota pihiyttäni en käyttänyt tarpeeksi mutta enimmät ruosteet kyllä irtosivat. Sitten ripustin osat koivuun ja maalasin ne Mastonin punaisella lämpömaalilla. Eipä tuo taida rata-ajossa kestää mutta ei voi mitään. Muutakaan nyt ollut saatavilla. Tuskinpa tuo kärrykään rata-ajoa kestää.

Kyseinen maali tuntuu olevan vaihtelevan laatuista ja vaikka kuinka ravistaisi purkkia alkaa viimeistään puolivälissä peitto loppumaan ja tuntuu kuin yrittäisi maalata vesiväreillä. Kaksi ja puoli purkkia maalia noihin tuhrittiin.

Uusien levyjen ja palojen asennuksen yhteydessä vaihdettiin jarrunesteet, herkistettiin ja ilmattiin jarrut. Sisäänajo on vielä kesken mutta ero vanhoihin jarruihin on melkoinen. Toista takajarrua pitää vielä näppäillä kun ei näytä oikein kunnolla kiillottuvan.

Vasemmalla poratut
Ilokseni olen huomannut että takavaloihin poraamistani rei'ist' on ollut hyötyä. Lamppuihin tuli sateella paljon vähemmän huurua ja reiättömät lamput olivat huurussa vielä parin päivän helteen jälkeenkin kun taas rei'itetyt olivat jo kuivuneet.

Hetkellisesti pääsin jo leikkimään uusilla kemikaaleillanikin ennen kuin kelit taas pettivät.