Maa lähestyy

Viime viikonloppuna sain vihdoinkin asennettua madallusjouset alle ja koneen käyntikuntoon. Kuukausien pituiseksi venynyt urakka on saatu päätökseen...ehkä. Tuli nimittäin komplikaatioita tuossa jousien kokoamisessa.

Takajousi kasassa

Tässähän on nyt kuukausi tolkulla tilailtu jousia, letkuja ja ylälautasia, lähetelty jousia takaisin, maalailtu vanhoja iskareita ja jousia, tilattu letkut uudelleen ynnä muuta näppäilty. Tuossa jousia odotellessa tutkailin uusia ylälautasiani ja totesin maalauksen olevan miltei kynnellä pois raaputettavissa ja muutenkin todella ohut. Maali itseasiassa hilseili hieman sieltä täältä, joten päätin vetää niihinkin kerroksen mattamustaa Mastonia ja vielä lautasosaan varmuudeksi kevyesti Tectylin Bodysafea.

Tuossa sitten kun kokosin takajousia nippuun, huomasin ettei Subarun väki ole katsonut tarpeelliseksi merkata ylätukiin osanumeroita tai mitään muutakaan informaatiota siitä kummalle puolelle autoa osa kuuluu. Ulkoreuna on kuitenkin merkitty selvästi mutta tuet ovat muuten peilikuvia toisistaan.

Pitkällisen sovittelun (arvonnan) jälkeen heitin takajouset nippuun ja paikoilleen. Ainakin ne sinne sopivat. Etupäähän ei sitten liittynytkään minkäänlaista dramatiikkaa. Ajan puutteen vuoksi en ehtinyt massailemaan tahi maalailemaan mitään etupäästä mutta ainakin ylälautaset olivat vielä hyvässä kunnossa. Olivat tyystin erinäköiset kuin takana ja ilmeisesti jopa sinkityt (vrt. takalautasiin jotka oli maalattu vesiväreillä). 

Yhteensopivuusongelmat  jatkuivat konehuoneen puolella kun Englannista tilatut silikoniletkut olivatkin rakenteeltaan hieman löysempiä kuin olin ajatellut. Letkuihin ei voinutkaan tehdä kovin jyrkkiä taitoksia ja alipaineen sietokykykin epäilyttää. Päädyin kokoamaan koneen vanhoilla, kovettuneilla mutta ehjillä, letkuilla ja korvasin vain yhden pätkän kokeeksi silikonilla.

Meinasinpa siinä heittää samalla alle oikein uudenkarheat kesäkummit orkkisvanteilla alle mutta eipä onnistunut tuokaan. Alkuperäiset vanteet kun keskittävät itsensä keskireiällä ja meiltä löytyy vain kartiomallin muttereita. Joten täristävät, jollottavat, kitkattomat kitkat säilyvät toistaiseksi käytössä.

Kiire pukkasi päälle ja auto on nyt viikkoa myöhemmin yhä koeajamatta. TJani on saanut sitä tuossa pihassa siirrettyä pois pukin edestä elikkä ilmeisesti se käyntikuntoinen on. Nyt pitäisi tänä viikonloppuna keritä pujottamaan lohkolämmittimen sisähaara paikoilleen ja koeajaa alusta. Perhanan opiskelu vaan vie aikaa (ja rahaa) tärkeämmiltä harrastuksilta.

Niin, meinasin ihan unohtua. Jarruremontti tuli ajankohtaiseksi puoli vuotta etuajassa.